"Asennevamma" on kappale vammaisuudesta, näkymättömästä kivusta ja siitä, miten paljon ihmisten asenteet voivat satuttaa.
Kaikki eivät kulje samalla tavalla. Joku tarvitsee apua liikkumiseen, joku kodinhoitoon, joku asiointiin tai arjen pieniin hetkiin, joita moni muu pitää itsestäänselvyytenä. Toisilla kipu näkyy apuvälineissä, toisilla se ei näy lainkaan. Silti se voi olla mukana joka askeleessa, jokaisessa portaassa ja jokaisessa tilanteessa, jossa maailma on rakennettu jollekin toiselle.
Mutta kappaleen ydin ei ole vain fyysisissä esteissä. Se on asenteissa.
Tuijottaminen, haukkuminen, vähättely ja typerät kommentit voivat jäädä mieleen pitkäksi aikaa. Moni nielee sanat alas, koska ei jaksa aina selittää, puolustaa itseään tai opettaa muita olemaan ihmisiksi. Mutta hiljaisuus ei tarkoita, ettei satu.
"Asennevamma" on hetki, jolloin hiljaisuus murtuu. Se on vihainen ja suora muistutus siitä, että vammaisuus ei vie ihmisarvoa, tunteita, unelmia eikä oikeutta olla osa maailmaa. Se kysyy, onko viimein aika sanoa ääneen, miten tyhmiä ja julmia haukkujat todella ovat.
Me kuljemme eri tavalla.
Mutta tunnemme samalla tavalla.