“Ehkä vielä joskus” syntyi ajatuksesta, jonka moni tunnistaa mutta harva haluaa sanoa ääneen: miksi ihminen toistaa samat virheet, vaikka tietää jo etukäteen miten ne päättyvät?
Kappaleen tarina alkaa perjantaista, joka tuntuu avaavan oven vapauteen. Ensimmäinen lasi lupaa hallintaa, toinen antaa tekosyyn, kolmas pyyhkii rajat ja neljäs vie takaisin samaan syvyyteen. Hetkellinen helpotus muuttuu aamun syyllisyydeksi, ja viikonloppu jättää jälkeensä masennuksen, joka ei päästä irti ennen seuraavaa viikkoa.
Tämä ei ole bilekappale. Tämä on kappale kierteen tunnistamisesta. Siitä hetkestä, kun ihminen ymmärtää, ettei pullo pelasta, vaikka se osaa luvata rauhaa juuri silloin kun päässä kaikki romahtaa.
“Ehkä vielä joskus” ei tarjoa nopeaa ratkaisua. Sen toivo on pieni ja karhea: ehkä oppiminen ei ala voitosta, vaan häpeästä. Ehkä se alkaa siitä, että huomaa saman reitin ennen kuin astuu siihen uudestaan. Ehkä vielä joskus ihminen uskoo omaa muistiaan eikä sitä ääntä, joka väittää ettei tällä kertaa satu.