"Ei määränpäätä" kertoo ihmisestä, joka on pettynyt elämään liian monta kertaa. Työpäivä loppuu, mutta helpotus ei ala. Kotona odottaa sama tyhjä ilta, samat ajatukset ja sama houkutus paeta oloa alkoholiin tai päihteisiin.
Kappale ei kuvaa päihteitä ratkaisuna, vaan vaarallisena kuiskauksena silloin, kun ihminen ei löydä muuta ulospääsyä. Sen ytimessä on turhautuminen: ulkoilu ei kiinnosta, treffit eivät tunnu mahdollisilta, sosiaalisuus on kadonnut, eikä elämässä näy määränpäätä.
Silti kappaleessa on yksi kova ja rehellinen ajatus. Mikään ei korjaannu ilman yrittämistä. Se ei tee yrittämisestä helppoa, eikä se poista vihaa tai väsymystä. Mutta se tekee yhdestä askeleesta merkityksellisen. "Ei määränpäätä" on raskas, vihainen ja riipivä kappale ihmisestä, joka ei jaksa, mutta ei silti suostu jäämään täysin paikalleen.