“Liian Lähellä, Liian Kaukana” on duetto kahdesta ihmisestä, jotka ovat tunteneet toisensa vuosia. He ovat jakaneet hetkiä, keskusteluja, muistoja ja elämän pieniä käännekohtia. Heidän välillään on jotain, mitä ei voi selittää pelkällä ystävyydellä, mutta mitä ei voi myöskään muuttaa parisuhteeksi.
Kappaleessa mies kantaa sisällään tunnetta, joka on kasvanut hiljaa vuosien aikana. Hän tuntee naisen tavat, hiljaisuudet ja hymyt. Juuri siksi irti päästäminen sattuu niin paljon. Hän ei ole ihastunut vain ajatukseen rakkaudesta, vaan ihmiseen, joka on ollut lähellä jo kauan.
Naisen näkökulma tuo tarinaan lempeän mutta kipeän rajan. Hän välittää, muistaa ja näkee miehen tunteen, mutta ei voi antaa hänelle sellaista tulevaisuutta, jota tämä kaipaa. Hän ei ole kylmä eikä välinpitämätön — päinvastoin, juuri välittäminen tekee rehellisyydestä vaikeaa.
Dueton ydin on ristiriita: miten joku voi olla niin lähellä, mutta silti liian kaukana? Miten ihminen voi tuntua kodilta, vaikka kotiin ei saa jäädä?
“Liian Lähellä, Liian Kaukana” kertoo mahdottomasta rakkaudesta, kauniista haavasta ja siitä, kuinka joskus suurin rakkauden teko on olla lupaamatta sellaista, mitä ei voi antaa. Se on tarina kahdesta ihmisestä, jotka eivät olleet turhaan toistensa elämässä — vaikka heistä ei koskaan tullut “meitä”.