Kaikki alkaa yhdestä täysin uskottavasta lauseesta:
“Tänään otetaan ihan rauhassa.”
Miehet ryyppäämässä kertoo illasta, jonka alku näyttää niin viattomalta, ettei kukaan osaisi vielä epäillä tulevaa. Pöytä on siisti, ensimmäinen olut kylmä ja jokaisella on jonkinlainen suunnitelma seuraavalle aamulle.
Sitten kello alkaa liikkua nopeammin kuin miehet.
Yksi olut muuttuu toiseksi. Naapuripöydän ihmisistä tulee tuttuja. Biljardipöydästä tulee kansainvälinen areena ja karaoke-mikrofonista väline, jolla voi ratkaista kaikki maailman ongelmat. Jossain vaiheessa yksi miehistä etsii epätoivoisesti takkia, joka on koko ajan hänen päällään.
Eikä kukaan huomaa tarkkaa hetkeä, jolloin olut vaihtuu shotteihin.
Juuri siitä kappaleessa on kyse. Ei yhdestä drinkistä tai yhdestä tempauksesta, vaan siitä oudosta ketjureaktiosta, jossa miesporukan täysin tavallinen ilta alkaa rakentaa omaa tarinaansa. Jokainen kierros lisää yhden luvun, jokainen uusi tuttavuus yhden sivuhahmon ja jokainen huono idea uuden kohdan seuraavan aamun ryhmächatissa.
Aamulla jäljellä eivät ole suuret opetukset. Jäljellä ovat kysymykset.
Kuka lauloi saman kappaleen kolme kertaa?
Kuka oli perustamassa bändiä?
Miksi taskussa on karaoken vuoronumero?
Ja ennen kaikkea: kuka tilasi ne viimeiset shotit?
“Miehet ryyppäämässä” tekee miesporukan viikonlopusta pubirock-komedian, jossa kukaan ei ole tarinan sankari ja juuri siksi kaikki ovat siinä täydellisiä.