Mitä tekoälyllä tehdyn musiikin pitää olla, että ihmiset hyväksyvät sen?
Pitääkö syntyä ensin yksi kiistaton mestariteos. Yksi biisi, jota ei voi enää sivuuttaa pelkkänä teknisenä kokeiluna.
Ensimmäinen hittiteos kertoo juuri tästä ristiriidasta. Siitä, miten osa näkee tekoälyn työkaluna, osa uhkana ja osa uutena tapana sanoa ääneen asioita, joille ei ennen löytynyt muotoa.
Tämä ei ole kappale vain teknologiasta.
Tämä on kappale hyväksynnästä, epäilystä, luovuudesta ja siitä, uskaltaako tehdä silti, vaikka kaikki eivät ymmärtäisi.
Ehkä oikea kysymys ei ole: hyväksyykö maailma tämän koskaan?
Ehkä oikea kysymys on: uskallatko luoda silti?